Tikitystä kuulen
ja liian kovaa puhaltavan
näen tuulen
Ajan tajuni kärsii
kun nuo viisarit
taas mun mieltäni järsii
Miksei voisi elää vain
tätä päivää
ei hana voisi tippaakaan pudottaa
ilman etten tietäisi
sen suuntaa
Älä pudota pohjaan
mitään painavaa mikä
mun virtaa ohjaa
Mistä voisit saada
mulle tikkaat jotka
ylettyy maahan
etkö tiennyt etten ole puuta
joka voi pintaa koskettaa
nyt mä vajoon mitä enemmän yrität auttaa
|
Aikamatkalla uuteen tarhaan
kuluu mun aikani liian varhain
Kellon käänsin jo uuteen suuntaan
pääni sen kuin jatkaa
Sä vain haluisit jäädä
mua auttaamaan
vaikken apua kaipaa
Silti ennenkuin tiedän
olet poissa eikä kukaan huomaa
kuka kertoo miksi vesi jäätyy
ja miksi sivu taas kääntyy
juuri ennen kuin siitä lukea saan
Aikamatkalla uuteen tarhaan
kuluu mun aikani liian varhain
Kellon käänsin jo uuteen suuntaan
pääni sen kuin jatkaa |
