Vaikenee tuuli kääntyy päät
tänä aamuna sinäkin
sänkyyn jäät
menneisyyteen kuuluu haluttomuus
Peiton korvilleni vedän
ettei hetkeäkään katoais pois
näitä tunteja leimaa ajattomuus
Särkyneistä haaveista
kokoan mä uuden elämän
tehdyistä virheistä, ajatuksen virheettömän
Ja mä huudan maailmaan uudestaan
tänä iltana unta vihdoin saan
kanssas aikani mä enää jaan
|
Nyt haihtuu ilmaan todellisuus
ja öinen sadekin unohtuu
kun maailma sulkeutuu
kanssasi erämaan ylle
pilviin pilvettömän taivaan
Katselen ikkunaan
enkä löydä sitä vanhaa maisemaa
ei siitä oo vaikeeta luopua sen helposti unohtaa
Tuuli helpottuneena tuivertaa
ulkona uudessa kodissaan
vieden mun ajatukset tyystin mukanaan
Nyt haihtuu ilmaan todellisuus
ja öinen sadekin unohtuu
kun maailma sulkeutuu
kanssasi erämaan ylle
pilviin pilvettömän taivaan |
