Joko taas
olen sortunut ajattelemaan
Että saan
kaiken hetkissä muuttumaan
On aika pyyhkinyt muistista
ajatukset liialla voimalla
On jäljellä menneistä hetkistä
vain ne joista ei opi mitään
Joko taas
olen saapunut tähän pisteeseen
Että saan
Palkinnoksi yhden kyyneleen
On aika lentänyt siivillä
jotka eivät kai jaksa pidellä
enää kiinni laskuissa
jotka ovat niin jyrkkiä nykyään
|
Vailla tuskaa, mieleni makaa, ja odottaa hiljaa
on paikat ahtaat, jo niin, ettei sovi liikahtamaan
En ole nukkunut hetkiin
mut en oo valvonut liiemmin
Olen kuin tukos putkissa
jonka pois vain tahdon muista puhdistaa
mutta kuka minut turvaan
kuka minut turvaan taluttaa
Joko taas
Olen sortunut ajattelemaan
Etten saisi pakollakaan
edes minua muuttumaan
Vailla tuskaa... |
