Aikaan, ei meitä voisi haudata
aikaan, ei maailmamme kadottaa
En sinulta rauhaa saa
vaik’ olen jo jäänyt taa
En kaipaa, eikä minua uudestaan
Ei koskaan, voisi sillä haavoittaa
En sinulta rauhaa saa
Vaik’ opin jo kerrasta
Kaikuu tuulessa, hauraana
kaipuu sinussa
Se huutaa rannalla, eikä anna
kenenkään unohtaa
|
On hetket nää tehneet sinusta varkaan
niin usein kun sinäkin karkaat
tuohon kirottuun
Aikaan, joka ei koskaan tuu palaamaan
Kaikuu tuulessa, hauraana
kaipuu sinussa
Se huutaa rannalla, eikä anna
kenenkään unohtaa
On hetket tehneet
sinusta varkaan
Kun aina palaat
siihen kirottuun
Aikaan, joka ei enää palaa |