Huomaat kai jo
etten oo enää ainoo
joka välttelee
Sillä taipuu jo
vahvinkin
alla painon, sanojes
Sinä minut saat
vainoharhailemaan
sisällä pään
Joka minua
enää vaivoin muistuttaa
kasvoiltaan
Kuljen silmät ummessa
ja minä odotan, että näytät tietä
kunnes ei oo enää tuntoa
näissä käsissä jotka jakoivat rakkautta
|
Ei kai taas
minut saat
varomaan
joka ikistä askelmaa
En ees tunne sinua
mutta minut saat
eksymään
tähän yksinkertaiseen elämään
Huomaat kai jo
oon silti ainoo
joka viereen jää
Kun muista
on vain sulaa hulluutta
kuunnella enempää
Ei kai taas...
Näin jälleen eksymään
saat minut elämään
ja turhaan varomaan
jokaista askelmaa
Ei kai taas... |
