Hän minut huomaa vaan
silmät sulkiessaan
eikä saa
katsetta irti luomistaan
Näky kyllä rauhoittaa
mutta samalla toivomaan
se saa
että omani pian auki saan
Olen kuin kahden maailman välissä
ja täysin valveilla
jaloillani on kylmä
mutta pääni on kuin tulessa
En tiedä kuinka kauan jaksaa
sydämeni kantaa
mukanaan sinua joka paikkaan
Paikkaan, mihin vaan,
taakkani jaksan kantaa
ainiaan,
vaikka nyt maailman ääriin
kunhan vain saan tietää
että ees tapaamme rajoilla
|
Näkökenttä harmaantuu
ja vaikka askeleetkin
hukkaisi suunnan
minä tiedän missä tavataan
Ajatukset kohmettuu
ja tutut piirteet
valtaavat mielen
ja vievät meidät joka paikkaan
Paikkaan, mihin vaan,
taakkani jaksan kantaa
ainiaan,
vaikka nyt maailman ääriin
Kunhan vain saan tietää
että ees tapaamme rajoilla
Jotka taas sulkeutuu
ja katseet verhoutuu
repaileisiin varjoihinsa
niin ne taas sulkeutuu
katseet verhoutuu
repaileisiin varjoihinsa
Sinä olet arpieni äiti
minä olen haavojesi summa
ja kun ne nyt yhdistää
niistä meidät saa
|
