Kuin hiljaisesta unestaan
sun kuvas mun silmissäni heräilee
se pysähtyy kiusaamaan
taas jo lyhyenkin ajan jälkeen
Harmaisiin seiniin upottaa
sun kasvos ääriviivojaan
mä antaudun jään odottaamaan
sun luokses haluun sut saattamaan
Ikävä tänäänkin taas saa
mun aikaportin vartijan antautumaan
sen jälkeen kaikki
muu vain häviää
eikä mun ovella oo
niin montaa kävijää
Mä katson kuvaas uudestaan
se huutaa kuolemattomuuttaan
mä antaudun jään odottaamaan
sun luokses haluun sut saattamaan
Elää hetken kerrallaan
kuuntelee ajatuksiaan
saa siten lampun sammumaan
varjot piiloon juoksemaan
tänään uskon telepatiaan
se mut sun luokses kuljettaa
|
Vierelläni sinut tarvitaan
sun poissa olos saa mut vain hajoamaan
rikki mennyt ruumiini
mua häiritsee
kunnes se saa, mitä
se todella tarvitsee
Sun äänes saa mut nukahtamaan
sillä on tapana mut parantaa
ikävä häviää mut mun pääni tietää
mikä mut taas
aamulla herättää
Elää hetken kerrallaan
kuuntelee ajatuksiaan
saa siten lampun sammumaan
varjot piiloon juoksemaan
tänään uskon telepatiaan
se mut sun luokses kuljettaa |
